Kuollut 22. tammikuuta 2014.

YLA3
Palkittu 30.10.2013 pistein 97p.






VH05-011-5830
F13
"Fiia"
tamma, hannoverinhevonen
175 cm, m: ti
s. 05.10.2008 GER
va A / 140 cm (yleispainotus)
maahantuoja Positiv Sportpferd
omistaja VRL-02207

22.01.2014 - Fiia laukkasi aamuyöstä pilvilaitumille. Kaipaamaan jäävät ennen kaikkea Äiti, Louis ja Fifi.

30.10.2013 - Fiia sai kolmannen yleislaatuarvostelupalkinnon!
Yleislaatuarvostelupisteytys: 24 + 24 + 14 + 35 = 97 p.

19.10.2013 - Fiia on ilmoitettu mukaan yleislaatuarvostelutilaisuuteen!

30.06.2013 - Fiia jää pois kisakentiltä ja vetäytyy viettämään eläkepäiviä tehden silti edelleen satunnaisesti opetushevosen töitä kotosalla.

20.04.2013 - "Hieno kokonaisuus, johon on selvästi panostettu. Hevosen rajat hieman kuhmuraiset. Plussaa suitsien, satulan sekä ratsastajan yksityiskohdista." – Tuomari Kopoin (PKK)

19.10.2012 - Fiialla ei teetetä enempää varsoja. Toukokuun varsa Kings Weebenger on nyt kaksivuotias ja edelleen myynnissä, sekä Fiian syyskuun varsa Great&Marvellous&Amazing Kings F-rot on nyt yksivuotias. "Louis" tulee jäämään Kings Roadiin.

17.10.2012 - Harmi kyllä Fiia ei päässyt ottamaan osaa tämän vuoden Power Jump -estekilpailuun!

02.10.2009 - Fiia on ollut nyt arka ja vauhko kokemansa traagisen tallipalokokemuksen vuoksi. Eläinlääkäri on tarkistanut sen ja todennut, että mitään fyysistä vammaa ei ole – Fiia on vain vielä jälkishokissa tapahtumista. Sen annetaan nyt levähtää kunnolla ja toipua järkytyksestä. Toivottavasti myös uusi hoitaja saataisiin tammaa hellimään!

01.09.2009 - Fiia on ottanut kaiken irti pienestä kesälomastaan ja syönyt itsensä kipeäksi tuoretta laidunruohoa. Nyt kun pallomahan olisi tarkoitus lähteä lyhyiden (liian lyhyiden...) treenien jälkeen huomenna kilpailuihin, saadaan nähdä onko tammamamman kyvyistä nyt mihinkään. Vieläkin kamppailen paperisodassa koskien Fiian rekisteriä – siihenkin olisi paras saadaan muutoksia aikaiseksi. Tyttö odottelee kaipuulla hoitajaansa palaavaksi.

19.03.2009 - "Huomasin heti että Alexiinan ja Fiian yhteystyö oli saumatonta. Ratsastaja oli hyvin kevytkätinen ja hevonen tunsi olonsa miellyttäväksi. Pariin otteeseen Fiia sai pieniä hepuleita, ympäristöstä kuuluvista äänistä, mutta ratsastaja oli kuin viilipytty eikä paljoa tuosta hätkähtänyt. Fiia hyppäsi oikein hienosti jokaisen esteen, eikä paljoa empinyt hyppäisikö vaiko ei. Hevonen oli teknisestikkin korkealla tasolla ja selvitti mutkikaankin esteradan kuin vettä vain. Mahtavaa!" – Estevalmennus Riitaisassa, valmentaja maria

Sattuman oikusta tai kohtalon ivasta Fiia sai juuri sinä yönä kohtauksen. Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä noutamaan Charlotten uutta hevosta – hannovertamma sekin – kun Fiia yhtäkkiä päätti, että hänen taival oli siinä. Jos Fiia olisi ollut tallissa sen yön, tapahtumaa tuskin olisi oltu todistamassa, mutta Fiia sattui leudon talviyön viettämään laitumella. Heräsimme yöllä kovaan, pelottavaa hevosenkiljuntaan ja löysimme Fiian kiemurtelemasta pahannäköisesti tarhasta. Pitkän ja kamalan yön jälkeen olin taas kerran joutunut sen kovan päätöksen ja tehtävän eteen, joka on jokaisen hevosenomistajan vastuulla jossain vaiheessa. Kiitos kaikesta mitä annoit ja opetit, rakas Fiia!

F13 löytyi eräältä lopettaneelta kisatallilta myytävien kisahevosten joukosta. Ihastuin Fiian sporttisuuteen ja kykyihin; nuoresta iästään huolimatta, sillä oli jo useampia sijoituksia ja kokemusta kilpailuista. Fiia loisti voimaa ja halua menestyä sekä näyttää taitonsa. Ostin sen nimenomaan tulevaksi tähdeksi itselleni niin koulu- kuin estekentillekin, enkä ole katunut päätöstä hetkeäkään.

Fiia oli nuorena omistukseeni tullessaan ujo ja varauksellinen, itsestään sekä muista hieman epävarma hevonen. Kun sille tuli lisää ikää ja kokemusta, yhteiselosta niin ihmisten kuin laumatovereidensa kanssa sekä korkeamman tason kilpailuista, sen persoonallisuus muuttui itsetietoisemmaksi ja myös itsevarmemmaksi. Nykyään Fiia käveleekin jo talliin ja tallista ulos kuin tilan kuningatar: se on saanut lauman hierarkiassa korkean aseman. Sillä on kirpakka, jämäkkä luonne, jolla se pitää myös epäkohteliaat ihmiset ja muut eläimet aisoissa eikä anna kenenkään hyppiä kannoilleen.

Ratsuna Fiia on herkkä ja helposti kuumuva. Kotipuolessa se saattaa ärsyyntyä hyvin pienistä ja turhanpäiväisistä asioista sekä olla tammamaisen oikukas, mutta kilpailutilanteessa se keskittyy huomattavasti paremmin. Jos Fiia päättää, että tänään mikään ei onnistu, niin mikään ei onnistu. Sen kanssa tulee olla kärsivällinen ja tuntea tamman temput, eikä malttiaan saa menettää. Esteillä Fiia on huolellinen ja valpas ja se tekee mieluummin ilmavarauksellisia hyppyjä, kuin jättäisi mitään sattuman varaan.

Fiia on hyvin läheinen poikaystävänsä Fifin kanssa, ja nämä kaksi ovatkin kuin paita ja peppu. Joutuessaan olemaan erossa toisistaan alkaa kovaääninen huhuilu ja hirnuilu perään!

isä 13 Is My Lucky Number evm
176 cm, trn, ep
ii. Friday 13th evm
174 cm, m, ep
iii. Unlucky Guy evm
m, ep
iiii. Gothazielle Zor Xor evm
rn, ep
iiie. Inne evm
m, yp
iie. Ballerine evm
trn, yp
iiei. F. Daan evm
trt, yp
iiee. Sarah's Pride & Jump evm
rn, kp
ie. Let's Make A Promise evm
172 cm, rn, yp
iei. GonnaRunNow evm
rn, ep
ieii. Patience M Go evm
rt, ep
ieie. Neon Cloud 4 evm
k, ep
iee. Laughter evm
prt, yp
ieei. Grüned ist Die evm
trt, ep
ieee. Fona Derchst evm
rt, kp
emä False 33 evm
173 cm, rt, yp
ei. True or False evm
173 cm, rn, kp
eii. Trick or Treat evm
trn, kp
eiii. Grants Wien evm
m, kp
eiie. Grants Engerine evm
rn, kp
eie. Fiction evm
m, yp
eiei. Grants Giensht evm
m, kp
eiee. SAS Omena evm
rn, ep
ee. Good Times evm
177 cm, rn, yp
eei. Ice Ice evm
rn, yp
eeii. Grants Kinder evm
rt, kp
eeie. Iceere evm
m, ep
eee. You're Not Gonna Do That
m, yp
eeei. Reg evm
m, yp
eeee. WORTHY Lotta evm
rn, ep

Fiian suvussa on paljon vähemmän tunnettuja englantilaisia, amerikkalaisia ja saksalaisia puoliverisiä. Menestyneimpiä kisaradoilla ovat olleet Friday 13th, Trick or Treat sekä Grants-hevoset, joista Giensht (KTK-II) oli ehkä menestynein. Se voitti muun muassa kahdesti Triple Crown Dressage Show:n ja lukuisia muita merkittävämpiäkin kilpailuja. Fiian isä aloitti kisahevosena, mutta sen menestys oli sikäli niin huonoa, että se jäi lopulta vain ratsastuskouluun tuntiestehevoseksi. Emä ei ollut suuremmin kilpaillut, vaikka sen molemmat vanhemmat olivat jokseenkin kokeneita.

hann-o Kings F-rot s. 19.09.2012 (i. Panther) om. VRL-02160
awb-o Kings Weebenger s. 03.05.2012 (i. Congratulations von Passion) om. VRL-10625
hann-t Kings 13 Dreams s. 22.06.2009 (i. Quirino Centa) om. VRL-09331
hann-o Kings Las Vegas s. 25.05.2009 (i. Provolne) om. VRL-01110

PÄIVÄMÄÄRÄ PAIKKA LAJI LUOKKA RATSASTAJA TULOS
01.10.2012 LAC ERJ 130 cm Alexiina C. 6/17
01.10.2012 LAC ERJ 120 cm Alexiina C. 8/23
14.09.2012 Gs Warmbloods ERJ 140 cm Alexiina C. 23/50
15.09.2012 Gs Warmbloods ERJ 140 cm Alexiina C. 12/48
16.09.2012 Gs Warmbloods ERJ 140 cm Alexiina C. 29/50
01.10.2012 Bairdon vERJ 140 cm Alexiina C. 22/41
01.10.2012 Bairdon vERJ 120 cm Alexiina C. 56/58
01.10.2012 Bairdon vKRJ Vaativa B Alexiina C. 33/36
01.10.2012 Bairdon vKRJ Helppo A Alexiina C. 53/56
29.08.2012 Bairdon KRJ (Cup) Vaativa A Alexiina C. 75/157
29.08.2012 Bairdon KRJ (Cup) Vaativa B Alexiina C. 302/370
31.08.2012 Ruusunen vERJ 110 cm Alexiina C. 17/20
31.08.2012 Ruusunen vKRJ Vaativa B Alexiina C. 15/24
31.08.2012 Ruusunen vERJ 140 cm Alexiina C. 5/30
31.08.2012 Ruusunen vERJ 130 cm Alexiina C. 5/19
31.08.2012 Ruusunen vERJ 120 cm Alexiina C. 12/26
02.09.2012 Mêl Seren KRJ Vaativa B Alexiina C. 9/31
02.09.2012 Mêl Seren KRJ Helppo A Alexiina C. 23/23
02.09.2012 Mêl Seren KRJ Helppo A Alexiina C. 5/16
01.09.2012 Mêl Seren KRJ Vaativa B Alexiina C. 4/31
01.09.2012 Mêl Seren KRJ Helppo A Alexiina C. 23/23
01.09.2012 Mêl Seren KRJ Helppo A Alexiina C. 1/16
31.08.2012 Mêl Seren KRJ Vaativa B Alexiina C. 15/31
31.08.2012 Mêl Seren KRJ Helppo A Alexiina C. 16/23
31.08.2012 Mêl Seren KRJ Helppo A Alexiina C. 9/16
30.08.2012 Mêl Seren KRJ Vaativa B Alexiina C. 20/31
30.08.2012 Mêl Seren KRJ Helppo A Alexiina C. 23/23
30.08.2012 Mêl Seren KRJ Helppo A Alexiina C. 7/16
29.08.2012 Mêl Seren KRJ Vaativa B Alexiina C. 13/31
29.08.2012 Mêl Seren KRJ Helppo A Alexiina C. 12/23
29.08.2012 Mêl Seren KRJ Helppo A Alexiina C. 2/16
02.09.2012 Mêl Seren ERJ 140 cm Alexiina C. 7/11
02.09.2012 Mêl Seren ERJ 120 cm Alexiina C. 14/29
01.09.2012 Mêl Seren ERJ 140 cm Alexiina C. 8/11
01.09.2012 Mêl Seren ERJ 120 cm Alexiina C. 5/29
31.08.2012 Mêl Seren ERJ 140 cm Alexiina C. 8/11
31.08.2012 Mêl Seren ERJ 120 cm Alexiina C. 19/29
30.08.2012 Mêl Seren ERJ 140 cm Alexiina C. 1/11
30.08.2012 Mêl Seren ERJ 120 cm Alexiina C. 24/29
29.08.2012 Mêl Seren ERJ 140 cm Alexiina C. 2/11
29.08.2012 Mêl Seren ERJ 120 cm Alexiina C. 25/29
08.09.2012 Domenica vERJ 140 cm Alexiina C. 8/23
08.09.2012 Domenica vERJ 120 cm Alexiina C. 27/29
19.08.2012 Maple's Stable vKRJ Vaativa B Alexiina C. 3/23
18.08.2012 Maple's Stable vERJ 120 cm Alexiina C. 28/29
18.08.2012 Maple's Stable vERJ 100 cm Alexiina C. 11/41
10.03.2009 Sprode KRJ Vaativa B Alexiina C. 9/100
01.04.2009 Daftomor KRJ Vaativa B Alexiina C. 5/30
04.04.2009 Stable Of Sunset KRJ Vaativa B Alexiina C. 7/60
06.04.2009 Stable Of Sunset KRJ Vaativa B Alexiina C. 4/60
07.04.2009 Stable Of Sunset KRJ Vaativa B Alexiina C. 2/60
16.03.2010 Kings Road KRJ Vaativa B Meredith 5/34
13.03.2009 Bairdon vKRJ Helppo A Alexiina C. 1/7
18.08.2012 Hayes Stable vERJ 150 cm Alexiina C. 2/20
10.09.2012 Welbyn yksityiset ERJ 120 cm Alexiina C. 2/40
07.09.2012 Welbyn yksityiset ERJ 130 cm Alexiina C. 1/40
11.09.2010 Ahneet vERJ 110 cm Alexiina C. 6/103
31.01.2009 Domina ERJ 100 cm maya 2/35
14.02.2009 - ERJ 100 cm maya 3/18
28.03.2009 Monument ERJ 120 cm Alexiina C. 2/79
05.04.2009 Monument ERJ 120 cm Alexiina C. 3/100
08.04.2009 Monument ERJ 120 cm Alexiina C. 7/100

HOITOTARINAT

20.12.2009 - Sunnuntai (Pikkujoulun maastoretkitarina), entinen hoitaja Camille
– Hei neitiseni, sanoin pirteästi, kun työnsin karsinan alaoven sivuun ja nappasin riimunnarun käteeni.
Fiia katsoi minua arvioiden ja peruutti sitten muutaman askeleen, mutta olin nopeampi. Fiia huomasi yllätyksekseen, että oli saanut riimuunsa jatkoa ja tein tottuneesti vetosolmun kaltereihin.
– Me lähdetään tänään maastoon ja sinulta ei kysytä haluatko, sillä todennäköisesti et, huokaisin ja menin etsimään oikeaa harjaa, jotta pääsisin vihdoinkin työn touhuun. Pöly ja karvat vain lentelivät, kun harjasin tamman vauhdikkaasti puhtaaksi, siinä myös onnistuen. En ollut ennen noussut Fiian selkään, joten minua jännitti hieman tuleva, mutten jaksanut sen enempää huolestua. Laskin satulan varovasti tamman selkään, joka katsoi minua murhaavasti.
– Ihanaa, kun sinäkin olet tänään noin iloinen, naurahdin ja oioin satulahuovan suoraksi.

– Valmista, henkäisin, kun olin saanut suitsetkin kunnolla Fiialle ja päätin tehdä vielä tarkistus kierroksen.
Satula, suitset, soljet, kaikki olivat kuitenkin kunnolla, joten kiskaisin itselleni kypärän päähän ja hanskat käteen. Pian kuulin Adeksin jo kyselevän olivatko kaikki valmiina. Odotin hetken, ettemme kaikki ryntäisi samaan aikaan ja lähdin sitten taluttamaan hieman hämillään olevaa neitiäni ulos, ihme kyllä Fiia seurasi nätisti perässäni. Työnsin ulko-oven auki ja hämmästyin kuinka pimeää ulkona jo oli. Lunta satoi hiljalleen ja ulkona odottavat olivat saaneet päälleen ohuen lumikerroksen. Ilmoitin saapuneeni ja hetken kuluttua odotimme enää Lomenia.
– Missä se poika kuhnaa? Adeksi kysyi ja katsoi sitten meitä kysyvästi.
Kohauttelimme olkapäitämme ja katsahdin mitä rakas (Huomaa pilkahdus ironiaa.) hoitohevoseni puuhaili. Fiia vartioi silmäkovana kaikkia pensaita ja puskia. Mistä sitä koskaan tiesi, milloin esimerkiksi tallin vieressä kasvavasta katajasta hyppäisi kenties yksi maailman pelottavimmista otuksista, orava.
– Täällä ollaan, Lomen huudahti ja tuli juosten meidän muiden luokse, Hippo tietysti kintereillään.
Adeksi katsoi häntä hetken tuimasti ja kehotti meitä sitten nousemaan selkään. Päätin tehdä työtä käskettyä ja pyysin ystävällisesti Fiiaa pysymään paikoillaan, kun ponnistin itseni sen satulaan. Ihme kyllä onnistuin siinä ensimmäisellä yrityksellä ja kiristin nopeasti satulavyötä sekä tarkistin jalustimet.
– Kerron nyt järjestyksen, joten ehdotan kuuntelemista, Adeksi huusi ja kaikki hiljentyivät.
– Minä, totta kai, menen ensimmäisenä ja järjestys on seuraavanlainen, hän huusi ja otti henkeä.
– Mandi Feikillä, Eve Mandylla, Sohvi Veeralla, Camille Fiialla, Mirjam turvavälin kanssa Helillä, Dewn Akulla, Lotte Lunalla ja Lomen Hipolla, hän luetteli ja aloimme järjestäytyä jonkinlaiseen jonoon. Odotin, että jonon etupää pääsi järjestykseen ja ohjasin Fiian Sohvin ja Veeran taakse. Hetken sähläyksen jälkeen lähdimme vihdoin ja viimein liikkeelle – Fiia taisi olla minun kanssa kerrankin samaa mieltä.

Matkasimme pitkin laitumen viertä kulkevaa hiekkatietä ja olin ihmeissäni, miten rauhallinen Fiia oli. Juuri, kun olin jakamassa huomioni takanani kulkevan Mirjamin kanssa, Fiia pysähtyi ja alkoi kauhistella siltaa jota ylitimme.
– Ei mitään hätää Fiia, mutisin ja kehotin sitä eteenpäin.
Tamma katsoi siltaa kauhuissaan, mutta meni sen yli vastahakoisesti. Tuon kammotuksen jälkeen taputin Fiiaa kannustukseksi ja jatkoimme matkaa hiljaisuuden vallitessa. Yhtäkkiä kuului kauhea aivastus ja vilkuilimme kaikki toisiamme muutaman naurahdellessa huvittuneena.
– Ollaanpa sitä tuppisuita, Adeksi huudahti ja kääntyi katsomaan, että kaikki oli hyvin.
– Ovatko kaikki yhä matkassa? hän vielä varmisti meiltä.
Muutama mutisi myöntävästi ja sitten hiljaisuus jatkui.
– Mitäs jos lurautettaisiin jotain pirteää matkan kuluksi? Osaavatko kaikki 'White Christmas'in? Adeksi kysyi lopulta huomatessaan, että kukaan muu ei tekisi aloitetta.
Nyökkäilimme ja aloimme laulaa varovasti, Adeksia lukuun ottamatta, joka lauloi kuin viimeistä päivää. Lopulta kuitenkin muutkin innostuivat ja laulu raikui metsässä. Melkein kävi sääliksi metsäneläimiä plus ratsujamme, jotka joutuivat sitä kuuntelemaan. Adeksi halusi hieman piruilla meille ja kehotti meitä raviin. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan meidän piti alkaa laulamaan 'Chingle Bells'i. Tällä kertaa innostuimme heti ja oli hauska kuunnella värisevää ääntä, kun hevoset ravasivat laulaessamme. Hetken kuunneltuamme remahdimme kaikki nauruun ja en oikeasti meinannut saada happea välissä. Hihittäminen ja hohottaminen eivät meinanneet loppua millään, mutta pikkuhiljaa rauhoituimme itse kukin.

– Eikö olekin kaunista? Adeksi kysyi, kun lopetimme vihdoin nauramisen.
Kaikki katsoivat upeaa maisemaa, se oli häikäisevä sanan oikeassa merkityksessä ja en ollut ihan varma olinko nähnyt samanlaista maisemaa muualla kuin postikorteissa. Päätimme lisätä vauhtia. Minua hieman jännitti, mitä tapahtuisi, mutta annoin silti laukkapohkeita heti, kun Sohvi oli alkanut laukkaamaan Veeralla. Fiia suorastaan riemastui muutoksesta ja sain tosissani pidätellä tammaa, joka olisi muuten syöksynyt suorinta reittiä kuuhun. Minun oli pakko ohjata Fiia hieman sivummalle ja, kun hiljensimme takaisin raviin, myös Dew ja Aku olivat hieman väärillä raiteilla. Ohjasin meidät takaisin jonoon ja laskin käyntiin.
Ratsastimme Carneyden kartanon tilusten ja järven ympäri rupatellen joulusta ja suunnitelmista.
– Camille, onko sinulla suunnitelmia jouluksi? Mirjam kysyi juteltuaan hetken Dewnin kanssa.
– Hmm, kai minä sukulaisten luona käyn ja paistan joulutorttuja, sinulla? vastasin hetken mietittyäni.
– Suunnilleen samoilla linjoilla mennään, hän myönsi ja juttelimme vielä hetken, etenkin jouluruuista.
Kun ylitimme sillan uudestaan, Fiia ei saanut paniikkikohtausta, vaan käveli reippaasti sen yli vilkuillen sivusilmällä sillan alla jäätynyttä puroa.
Hetken ravattuamme nostimme laukan uudestaan, tällä kerralla hieman paremmalla menestyksellä. Pysyimme kuin pysyimmekin siistissä jonossa – Fiian vastaväitteistä huolimatta. Lopulta tilan houkuttelevat valot pilkahtivat rakennusten takana ja olinkin jo sen verran kylmissäni, ettei se oikeastaan harmittanut.
– Kiitos kaikille, ei hullumpi pikkureissu, Adeksi kiitteli ja laskeutui alas satulasta niin kuin jokainen meistä.
– Majatalolla sitten tosiaan vielä varpaiden lämmitystuokio herkkujen kera. Niin ja, hyvää joulua kaikille! hän vielä muistutti ennen kuin lähdimme yksitellen tallin lämpöön.

Omistajan kommentti:
Kiitos pikkujoulun maastotarinastasi! Sinulla meni Fiian kanssa oikein hyvin ottaen huomioon, että se on välillä aika kirpakka. Kaviokavereiden läsnäolokin varmasti helpotti asiaa. Toivottavasti retkellä oli mukavaa ja osallistut tuleviinkin tapahtumiin :)



14.12.2009 - Maanantai, entinen hoitaja Camille
Pienempänä ihmettelin aina, miten näyttelijöitä ja laulajia ei jännittänyt esiintyä isollekaan yleisölle. Miten oli mahdollista, että he vain kävelivät tyynenrauhallisesti lavalle ja olivat alusta asti täysillä mukana? Muistan, kun kysyin äidiltä vastausta pulmaani ja hän ilmoittikin, että totta kai heitä jännitti aluksi, mutta jännitys hellitti pikku hiljaa. Silloin en ymmärtänyt, että miten se oli mahdollista, mutta taas oli tultu siihen pisteeseen, joka todisti, että hän oli puhunut täyttä totta minulle. Vaikka tämä oli vasta toinen kerta, kun vierailin Kings Roadissa, minua ei oikeastaan jännittänyt enää laisinkaan ja olin melko varma siitä, että olin kuin olinkin tervetullut tallille milloin tahansa.

Harpoin majatalon portaat alas kaksi kerrallaan ja melkein hyppäsin viimeisen portaan yli ja tupsahdin kuin taivaalta hoitajienhuoneen ovelle. Huoneessa oli melko tyhjää, pöydän ääressä istui Mandi ja Kiara, jos muistin heidän nimensä oikein, ja suunnilleen minun ikäinen poika etsi kuumeisesti jotain kaapistaan. Tytöt tervehtivät minua iloisesti ja nyökkäsin päätäni vastaukseksi, tai jotain sen tapaista pääni nytkäytys matki. Kiskaisin kaapin oven auki ja heitin kassini sinne. En ollut viimeksi miettinyt missä kello sijaitsi, joten jouduin hetken katselemaan ympärilleni ennen kuin paikansin tavallisen, hieman vanhanaikaisen seinäkellon oven yläpuolella, jonka viisarit näyttivät viittätoista vaille kymmentä. Painoin kaapin oven kiinni ja menin nappaamaan Fiian harjapakin kainaloon. Riimunnarua ei näkynyt missään, joten toivoin sen löytyvän karsinan luota.

– Hei kaunokainen, visersin hyvän tuulisesti ja toivoin iloisen asenteen tarttuvan myös Fiian, jolloin yhteistyömme helpottuisi suunnattomasti.
– Et sinä jaksa minulle loppuelämääsi mököttää, joten mitä jos tänään edes yrittäisit olla kiva minullekin, kun minä olen sinulle, ehdotin ja nappasin riimun ja riimunnarun oikeaan käteeni ja aukaisin karsinan oven. Suuntasin heti Fiian luokse ja pujotin riimun sen päähän salamannopeasti. Sitten tein nopeasti vielä vetosolmun ja valmista, täydellinen köyttäminen alle minuutissa. Nyt, kun Fiian oli vaikea vältellä minua, otin harjapakista ensimmäisen harjan ja aloin harjaamaan Fiian mustaa karvapeitettä. Minulla oli koko päivän soinut päässä muutama vanha kunnon iskelmä biisi, vaikken iskelmää siis kuunnellutkaan, joten aloin hyräillä niiden tahtiin. Olin niin omissa maailmoissani, etten missään vaiheessa huomannut, että olin saanut myös yleisöä, joten pelästyin oikein kunnolla, kun olin hakemassa harjakampaa. Siinä säikähtäessä harjakin meinasi lentää kädestä ja hienon sähläyksen ja kompuroinnin jälkeen tajusin kuka minua oli tullut tarkkailemaan.
– Ei saa säikytellä, henkäisin Alexiinalle.
– Anteeksi, ei ollut tarkoitus, hän pahoitteli ja hymyili minulle anteeksi pyytävästi.
– Ei se mitään. Taidatkin tietää jo kuka olen, mutta olisi epäkohteliasta olla esittäytymässä, Camille Rhodes, sanoin ja nyt minä vuorostaan yritin hymyillä vakuuttavasti.
Alexiina naurahti minulle hyväntahtoisesti ja vaikutti hetken hieman poissaolevalta.
– Emme törmänneet eilen, joten päätin tulla katsomaan, miten sinulla sujuu tämän meidän kuningattaren kanssa, hän sanoi lopulta.
Irvistin ja ajattelin kuinka vähän olin edistynyt Fiian suhteen.
– Noh, kyllä tämä tästä, ehkä, mutisin lähinnä vakuuttaakseni itseni.
– Fiia on tosiaan hieman hankala, mutta uskon, että tulette oikein hyvin toimeen, kunhan tutustutte kunnolla, hän lohdutti ja katseli hetken vaitonaisena Fiiaa, joka yritti kaikin voimin päästä irti solmuista, varsin huonolla tuloksella.
Jupisin jotain vastaukseksi ja Alexiina lähti jatkamaan töitään ja minäkin palasin omani kimppuun. Suin harjan ja hännän takut selviksi ja putsasin kaviot huolellisesti. Koko hoitotoimenpiteen ajan Fiia tarkkaili minua, muttei silti alkanut tappelemaan vastaan, joka todennäköisesti johtui siitä, että sillä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Lopulta tarkastelin lopputulosta hieman kauempaa ja olin ihan tyytyväinen, vaikkei tamman tylsistynyt ilme ainakaan lisännyt vetovoimaa. Huokaisin syvään ja aukaisin solmun kiskaisemalla narusta. Fiia katsoi minua hölmistyneenä, miten minä oikein onnistuin?
– Me lähdetään nyt kävelylle, halusit tai et, sanoin painottaen jokaista sanaa ja hetken päästä Fiia lähti seuraamaan minua.

– Sinä olet tylsää seuraa, koeta edes esittää iloista, ehdotin ja jatkoimme kentällä köpöttelemistä.
Lunta satoi naamalleni ja kiristin hieman kaulahuiviani. En edes halunnut tietää lämpötilaa ja kiitin onneani, että olin aamulla laittanut kunnolla päälle.
– Helppohan sinun on, kun ei tarvitse melkein koskaan palella, huomautin tammalle ja katsoin sitä tuimasti.
Odotin jo piikikästä kommenttia huomautuksestani ja melkein petyin, kun sitä ei kuulunut. Harmi, ajattelin ja jatkoimme kehän kiertämistä, kierroksista olin mennyt sekaisin jo aikapäiviä sitten.
– Äläkä yhtään valita, että tämä on tylsää. Odotahan vain, kun pääsen selkääsi, niin sitten katsotaan kenellä on tylsää, sanoin ja olin melko varma, että jos Fiia olisi ihminen, hän olisi sanonut noin minulle. Noh, olipahan meilläkin jotain yhteistä ja sain uuden toivonkipinän siitä, ettei tämä ikuisesti oli näin tahmeaa. Päätin vaihtaa suuntaa ja pyysin saman tien Fiiaa raviin. Siinä juostessa minullekin tuli lämmin ja lopulta minun oli pakko pyytää tammaa hidastamaan, kiitos todella loistavan kuntoni. Huomasin, että Fiia ei olisi halunnut hidastaa ja sitä selvästi ärsytti, kun narun päässä roikkui minunlaiseni etana.
– Älä unohda, että sinulla on kahden jalan ylivoima, muistutin neidille, joka käveli happamana vieressä. Ehkä se sai aamuruokinnan yhteydessä vahingossa pihlajanmarjoja vitamiinien sijasta, tiedä sitä.

Kun olimme säntäilleet ympäri kenttää reilun puolituntisen, päätin, että tämä riitti tältä päivältä, kiitos. Fiia melkein pomppi pois kentältä, niin iloinen se oli. Huomio sarkastisuus. Toisin sanoen sain taistella sen kanssa melkein viisi minuuttia, että mihin suuntaan lähtisimme ja lopulta menimme oikein rytinällä talliin, sillä mielenosoitukseksi Fiia potkaisi täyden vesiämpärin nurin.
– Oliko sinun ihan pakko? parahdin ja vein uhittelevan tamman karsinaan, joka käyttäytyi kuin viisivuotias lapsi.
– Minä yritän kokoajan miellyttää sinua ja taipua, ettei meidän pikku prinsessan tarvitsisi tehdä mitään mitä se ei halua, sinunkin oli aika ottaa minusta hieman mallia, saarnasin sille samalla, kun otin riimun pois.
– En jaksaisi alkaa taistella siitä kuka on pomo, mutta jos et jätä minulle vaihtoehtoja niin se on sinun ongelmasi, lisäsin vielä ja suljin karsinan oven perässäni ja lähdin siivoamaan Fiian sotkuja.

– Miten Fiian kanssa sujuu? Mirjam kysyi, kun istahdin väsyneenä hoitajienhuoneen penkille.
– Kai tässä nyt jonkun verran on edistystä tapahtunut, mutta onhan tämä hieman turhauttavaa, kun toinen osapuoli ei osaa tehdä yhteistyötä, myönsin ja otin lehtipinosta Horzen kuvaston.
– Ymmärrän, Helikään ei päästä minua helpolla, hän sanoi ja hymyili minulle kannustavasti.
– Mutta luovuttaa en missään nimessä aio, eiköhän tämä helpotu, kun Fiia oppii edes hieman luottamaan minuun, sanoin toiveikkaasti ja istuimme hetken hiljaisuuden vallitessa.
– Siihen minäkin uskon, mutta nyt taitaa olla minun aikani mennä hoivaamaan Heliä, hän sanoi lopulta ja katosi portaikkoon.
Istuin hetken yksikseni hoitajienhuoneessa ja pelästyin, kun yhtäkkiä kuulin naisäänen.
– Kukas täällä laiskottelee, haluaisitko tulla auttamaan minua karsinoiden siivouksessa? Hannaksi tunnistamani nainen kysyi niin päättäväisesti, että se ei enää kuulostanut kysymykseltä.
Koin parhaaksi vaihtoehdoksi nousta suosiolla ylös ja seurasin Hannaa takaisin talliin.

– Ryhmä kaksi on tällä hetkellä ulkona, joten aloitamme niiden karsinoista ja jos puhtia vielä löytyy niin puoli yhdeltä voit auttaa minua viemään hevosia tarhaan ja myös hakemaan niitä pois sieltä, Hanna täsmensi ja antoi minulle tarvikkeita mitä tarvitsisin.
– Aloita Lunan, Feikin ja Topin karsinoista ja jos aikaa jää, mitä epäilen suuresti, niin tule sitten auttamaan minua, hän sanoi vielä ja lähti sitten siivoamaan muiden karsinoita. Työnsin kottikärryt Lunan karsinan eteen ja aloitin urakan.

Hankasin vielä Topin ruokakupin puhtaaksi ja katsoin sitten käsiparkojani. Minulla ei ollut kauaa aikaa sääliä itseäni, sillä minun piti viedä lannat lantalaan ja viedä muut tavarat paikoilleen. Luojan kiitos tiesin missä lantala sijaitsi ja missä tavaroita säilytettiin, joten pian etsin Hannan käsiini.
– Kiitos, sinusta oli suuri apu, hän kiitti ja jatkoi samaan hengen vetoon:
– Sinä käsittääkseni hoidat Fiiaa? Jos viitsit, niin voisitko viedä sen ja Mandyn tarhaan ja tuoda samalla Lunan ja Feikin sisälle?
Suostuin ja pistin samalla muistiin, että pitäisi tulevaisuudessa välttää turhaa istuskelua, jos Hanna on lähistöllä. Nappasin mukaani muutaman riimunnarun ja painelin ovesta ulos.

Omistajan kommentti:
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2010!
Miten Camillen alkanut uusi vuosi on käynnistynyt?

Tarina lähti hyvin käyntiin, ei tavalliseen ”Ajoin tallille tietä pitkin ja saavuin parkkipaikalle ja menin talliin” -tyyliin, vaan mielenkiintoa herättävällä aloituksella. Hyvä! ”Ehkä se sai aamuruokinnan yhteydessä vahingossa pihlajanmarjoja vitamiinien sijasta, tiedä sitä” oli hauska kommentti! Mukavasti pituutta olit myös saanut kokoon.
Hanna ei yleensä ole mikään orjapiiskuri, mutta kyllä hän mielellään kysyy tylsistyneen näköisiä hoitajia apuun. Raicy sitä vastoin on kyllä se, jonka sana tallilla on laki (heti minun sanojeni jälkeen, heh heh) ja hän nakittaa mieluusti lusmut hoitajat töihin.

Mutta ei hullumpi kertomus, tervetuloa taas pian tallille!
7 v€



11.12.2009 - Perjantai, entinen hoitaja Camille
Tunsin itseni taas pienen pieneksi tytön tylleröksi, joka oli menossa ensimmäistä kertaa kouluun. Muistutin itselleni jatkuvasti, että olin jo iso tyttö ja, että selviäisin varmasti hengissä. Hengitin muutaman kerran syvään ennen kuin painoin käteni auton kahvalle ja aukaisin oven. Asetin jalkani tukevasti maan kamaralle ja heitin laukkuni olkapäälleni. Lunta tuprutti taivaalta ja, vaikken kauheasti välittänytkään kylmästä niin mikä tahansa oli parempi kuin vesisade. Välillä mietin, että miksi ihmeessä asun Iso-Britanniassa, jos vihaan sadetta, sillä täällähän sataa varmasti enemmän kuin missään muualla koko maailmassa. Okei, nyt liioittelin. Kävellessäni tallipihan läpi, pistin pienetkin yksityiskohdat muistiin. Katsoin esimerkiksi missä säilytetään lumikolaa ja ämpäreitä. Ulkona oli kuitenkin niin kylmä, etten viihtynyt siellä kovin pitkää tovia. Itsevarmana aukaisin tallin oven ja tein nopean katsauksen ympärilleni. Talli oli siisti ja viihtyisän näköinen, epäilin, että joku oli juuri lakaissut tallin lattiat. Yhtäkkiä tajusin, että minulla ei ollut pienintäkään aavistusta missä Fiian karsina sijaitsi.
– Tämä tästä vielä puuttuikin, huokaisin harmissani ja pälyilin hetken ympärilleni.
Onneksi minulla oli kerrankin tuuria ja nurkan takaa ilmestyi minua muutaman vuoden nuorempi tyttö. Hän katsoi minua hetken hämillään ennen kuin tarjosi apua.
– Näytät olevan hieman eksyksissä, tarvitsetko apua? hän kysyi minulta.
– Olisihan se ihan mukavaa, etsin Fiian karsinaa ja hoitajienhuone olisi myös ihan kiva löytää, tunnustin.
– Enköhän minä voi auttaa, olen muuten Mirjam, hän kertoi ja lähdin seuraamaan.
– Ihanaa, kiitos, osasit varmasti itsekin päätellä, mutta olen Fiian uusi hoitaja Camille, esittäydyin ja kävelimme käytävän perälle.
Katselin ympärilleni ja näin karsinassa tiikerinkirjavan hevosen.
Olin muistavinani, että Fiia oli musta eikä tiikerinkirjava, mutisin lähinnä itselleni.
Mirjam naurahti hyväntahtoisesti ja selvensi asiaa minulle.
– Ei tämä ruuna olekaan Fiia, tässä on Topi, Mirjam sanoi ja hymyili minulle.
Aloin itsekin nauraa ja käänsin päätäni sen verran, että näin Fiian ensimmäistä kertaa. Tamma näytti hieman poissaolevalta kuin eläen toisessa maailmassa. Aloin epäillä, että Fiia leikki, ettei huomannut meitä. Katselimme hetken neitiä ennen kuin Mirjam lähti näyttämään minulle missä hoitajienhuone sijaitsi. Poistuimme tallirakennuksessa ja suuntasimme kohti majataloa. Olisihan minun pitänyt arvata, että hoitajienhuone ei ollut siellä päinkään missä olin luullut, niin tyypillistä minulle. Mirjam kiskaisi majatalon oven auki, kipitimme portaat alas ja tulimme hoitajienhuoneeseen. Mirjam esitteli minulle hieman paikkoja ja kertoi mistä löytäisin mitäkin. Unohdin kaiken saman tien, mutta en antanut sen häiritä. Huoneeseen saapui muutama hoitaja lisää ja esittäydyin heille kohteliaasti. Muut hoitajat jäivät juttelemaan vielä toisilleen, mutta ajattelin lähteä tutustumaan Fiiaan paremmin ja lähdin samaa reittiä talliin kuin olin tullutkin.

– Hei Fiia, olen uusi hoitajasi, selitin tammalle, joka katsoi minua arvioiden päästä varpaisiin.
En olisi uskonut, että hevosetkin tekevät niin. Fiia ei tietenkään vastannut, joten päätin ottaa ensimmäisen askeleen kohti ystävyyttä. Aukaisin rauhallisesti karsinan ylemmän oven ja ojensin kättäni karsinan puolelle. Fiia seisoi karsinassa kuin seipään nielleenä ja ei ottanut askeltakaan minua kohti.
– Minä en kyllä aio seistä tässä koko päivää, sanoin päättäväisesti ja aukaisin karsinan alemmankin oven.
Astuin karsinan puolelle ja odotin tulisiko Fiia luokseni. Se vilkaisi minua hieman epäillein, mutta astui askeleen minua kohti ja kurkotti hieman päätään haistaakseen kättäni, mutta vaikka jumitin Fiian luona melkein puolituntia, meidän ystävyytemme ei edistynyt sen enempää. Fiia vain katseli minua epäillen eikä näkynyt merkkejäkään siitä, että se olisi muuttanut asennettaan. Huokaisin hieman turhautuneena ja yritin kehitellä itselleni tekemistä. Muut hoitajat olivat viettämässä aikaa yhdessä, ja olisin perjaatteessa voinut mennä tutustumaan heihin paremmin, mutta jostain kumman syystä en tehnyt sitä, vaan menin hakemaan Fiian harjat ja riimunnarun.

– Ei sinun tarvitse vielä olla ystäväni, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen, muistutin neidille, kun kiinnitin sitä harjausta varten. Pengoin harjapakista kaviokoukun, sillä päätin aloittaa kavioista. Fiia nosti jalan kiltisti ylös, mutta oli kokoajan välinpitämätön minua kohtaan. Harjauksenkaan aikana ei tapahtunut minkäänlaista, joten päätin luovuttaa siltä päivältä ja jatkaa ystävyydenhieromista seuraavalla kerralla. Lähdin viemään tavaroita paikoilleen ennen kuin lähdin ajamaan kotiin.

Omistajan kommentti:
Hei Camille!

Hyvin tyypillistä Fiialle; muutamat ensimmäiset kerrat aluksi vain mulkoillaan vierasta hoitajaa piinallisen arvioivalla katseella. Kyllä se siitä, Fiia vain tarvitsee aikaa päästä yli epäluuloistaan. Hyvä, että tutustuit ainakin Mirjamiin näin alkuun. Hän on tosi kiva ja jo kokenut hoitaja. Onneksi muuten Kings Roadin tila on Ninthwoodissa, Englannin todennäköisesti vähäsateisimmalla alueella (ainakin tilastollisesti). Toivotaan nyt, että lumetkin pysyisivät joulun yli.

Kirjoitat sujuvasti ja kuvailevasti, tarinassasi pysyi hyvin mukana. Jatka samaa rataa vain!

Tule pian uudestaan talleilemaan!
6 v€

PS. Osallistu sinäkin myös tilan pikkujouluihin!





17.11.2009 - Tiistai, entinen hoitaja Sohvi
"AleksanteriIVenäjänkeisarivalloittiSuomen plää plää plää pälä pälä pälä" Kuuntelin väsyneenä Historianopettajamme *opetusta*
En olisi millään jaksanut olla paikoillani, olisin halunnut rynnätä heti tallille, katsomaan uutta hoidokkiani F13 kavereiden kesken Fiiaa. Vihdoinkin koulun kello soi, hyppäsin ehkä ensimmäisten joukossa pulpetistani ilmaan ja ryntäsin ovelle luokkalaisten läpi. Historian opettaja selitti jotakin muille, en kuunnellut, lähdin.

Katselin ohi vilahtelevia maisemia ja mietin, että miksei Historian opettaja tiennyt edes, että olin kotoisin Suomesta, ehkä olisin sitten säästynyt tältä jankutukseltakin. Painoin nappia ja kiitin kuljettaja hymähdyksellä. Lunta satoi hiuksiini kuin aaveen tuomana, hennosti ja hiljaisesti.

Pian huomasin seisovana tallin edessä, ihastelin hiljaisena koko näkymää. Talli oli mahtavampi mitä esitteesä lukikaan ! Tämä talli, oli unelma talli !

Astuin hiljaiseen talliin. " Huhuuu ? Onkos täällä ketään ? :) " Huudahdin ja pari karvakorvaa nousi katsomaan uutta tulijaa.
" Olettepa suloisia, voooi, missäköhän se minun Fiia on ;) ? " Puhelin ja silitin yhtä hevosista joka katsoi minuun.
Lueskelin kylttejä ja pian huomaisn kyltissä nimen F13 " Fiia "
" heippa karvakorvani ! Ihanaa nähdä ! " Sanoin ja menin karsinaan, tamma reagoi menemällä ihan karsinan perälle ja nostamalla päänsä pilvien korkeudele, se pelkäsi minua vielä. " Tyyyttöö, sooojaaa, tule tänne, en te pahaa! " Ojensin kätenoi yrittäessäni tervehtiä otusta, säikyttämättä sitä.
" Moro, mitäs sää siel teet ? Eiku hetkonen, oletkos Fiia tamma-mamman uusi paijjaaja ? "
Pelästyin ja katsoin taakseni, näin nuoren miehen, eh oliko hän Ade ?
" Öh ? " Sanoin ja käännyin kokonaan.
" Okei, eli olet.. :) Olen Ade ja mikäs neidin nimi onkaan ? "
" Öhh ? Sohvihan minä, ja juu olen Fiian hoitaja kyllä... "
Ade naurahti ja moikkasi, lähti kävelemään pois ja sanoi että katsoisin taakseni hitaasti.
Katsoin taakseni ja huomasin tamman nuuhkivan minua kiinnostuneen näköisenä, käännyin hyvin hiljaa ja siltin tämän otsaa harjan alta.

Kun olin rapsutelut Fiiaa hetken aikaa ja tutustunut tähän, lähdin hakemaan oitis hoitajien huoeen ovea, siinähän se olikin. Astuin sisään ja laitoin kaappiini reppuni. Lähdin takaisin karsinalle harjakoppa kädessäni, aijoin harjata tamman. Saavuin karsinalle jossa neitiseni mutusteli heiniään, tyytyväisen näköisenä. Menin karsinaan, annoin tämän jatkaa syöntiä, harjasin pitkin ja voimakkain vedoin. Pian huomasinkin, että minua tarkkailtiin, Ade oli taas tupsahtanut karsinan eteen ja tarkkaili touhujani.
" Moro taas Sohvi ! Kuis harjailee ? "
" No moro taas Ade ! Hyvinhän tässä, lkuinkas lykkäilee shitto kasoja ? " ysyin ja retkahdin nauruun yhdessä tämän pitkän huiskean poika miehen kanssa.
" Hyvinhän tässäkin. No, talli työ kuin työ (: En minä tätä yleensä tee tänään on vain vähän kiireellisempi päivä, joten Alexiina vaatii tämän (: Ei sille kannata alkaa minun pistää hanttia, Alexiina voittaisi vain ! " Ade sanoi ja lähti kärräämään vihellellen iloiseen rytmiin.

Pian olin harjannut tamman, tutustelin siihen hetken ja annoin senkin tutustua minuun, sitten otin viellä kaviot ja nappasin pari kuvaa, lähdin kotiin, ensi kerralla enemmän (:

Omistajan kommentti:
Hei Sohvi!
Tosiaan vaihdoit Fiiaan siis Luppikseen. Se on varmasti hurmaava hoitoponi, niin kiltti ja leppoisa.
Varo kirjoitusvirheitä! Niitä löytyi tekstistäsi nyt aika paljon, joten tarkista tarinasi aina ennen lähettämistä jotta välttäisit virheet. Lopetusmerkkien ja lainausmerkkien väleihin ei myöskään kuuluu välilyöntiä, joten kirjoita repliikit näin: ' "Heippa karvakorvani! Ihanaa nähdä!" sanoin ja menin karsinaan... '

Hoitajahuonehan tosiaan sijaitsee toisessa rakennuksessa, majatalon alakerrassa :) Ota reippaasti vain mukaan enemmän kuvailua ja ehkä vähemmän erikoissanoja, jotta tarina pysyy asiallisen kuuloisena. Seuraava tarinasi käsitteleekin sitten Luppista (ja Sallaa)!
2 v€





02.05.2009 - Lauantai, entinen hoitaja Wanze
Pyöräilin tallipihaan helteisessä auringonpaisteessa. Aurinko mollotti jo niin kuumasti, että olin jättänyt suosiolla takin kotiin. Laskeuduin pyörän selästä ja asetin pyörän nojaamaan seinään. Kello oli jo yksitoista, mutta jäin kuitenkin hetkeksi katselemaan laitumella oleskelevia hevosia. Kävelin orilaitumelle ja nojasin aitaan kevyesti. Muutama hevonen kääntyi katsomaan minua hämmästyneesti, osa jopa vihaisen oloisesti. Tunnistin laitumelta vain Brutuksen, niin komeaa friisiläisoria ei voinut olla tuntematta. Pian oriit jatkoivat juoksenteluaan välinpitämättöminä. Hymähdin niille ja kurkistin vielä tammalaitumelle. En jäänyt enään katselemaan kauaksi aikaa, vaan kävelin tallia kohti. Päästessäni ovelle, Ade kaahotti melkein syliini tallinovesta.
"Uusia pikkulikkoja täällä taas", Ade naurahti astuessaan askeleen kauemmas minusta.
"Pikkulikkoja... Hmh", hymähdin teeskennellen vihaista ja aloin sitten nauramaan.
"Likka, ku likka. Nonii, mut mitä hoidat, Fiiaako?" Ade virnisti.
"Fiiaa. Mulle muuten neuvottiin, et voisin hieroa sitä tänään, ja sulta sai kuulemma kysellä apua, miten on?" puhua pulputin yhteen menoon ja Ade katsoi minua kummastuneena.
"Hmh, riippuu vähän, jos halaat mua kymmenen kertaa", Ade katsoi minua vakavan näköisenä, kuitenkin pilke silmäkulmassa.
"Älä viitti, autat sä kuitenki. Nii ja mulle on varotettu jo susta ja sun tempuista", naurahdin Adelle.
"No okei, okei. Musta tarttis mitään varottaa, ihan normi mä oon", Ade myöntyi virnistäen ja lähti laitumia kohti.

Minä kävelin talliin sisälle etsimäään Fiiaa. Tamma seisoskeli karsinassaan rauhallisesti ja tullessani lähemmäs se katsahti minuun varautuneesti. Lepertelin sille kaikenmoista yrittäen kutsua sitä lähemmäs itseäni. Tamma katsoi vuoroin taakseen, vuoroin minuun, kuin etsien pakoreittiä.
"En kai mä nyt noin pelottava oo?" lässytin sille ja avasin karsinan oven. Fiian tumma karva värähti, tai sitten näin harhoja, ainakin se muuttui entistä jännittyneemmäksi. Ojensin käteni sitä kohden koskettaen sitä viimein hellästi. Taputtelin sen lapaa ja siirryin kaulan alueelle. Viimein Fiia rentoutui niin paljon, että sain "halattua" sen kaulaa. Silloinkin tunsin sen hieman hermoilevan. Päästäessäni irti, Fiia hätkähti ja melkein talloi varpaani hädissään ja säpsähdin tuota äkkinäistä liikettä itsekin. Katsoimme toisiimme hölmistyneinä hetken aikaa, kunnes Fiia päätti kääntää katseensa ruoka-astiaan. Jätin tamman rauhaan karsinaansa ja siirryin tallikäytävälle. Kipaisin hakemaan luudan ja aloin harjailla käytävältä enimpiä roskia pois. Nostelin myös tippuneita tavaroita takaisin omille paikoilleen. Luuta viuhui ja ohikävelijät peittelivät kasvoja käsillään pölyn estämiseksi. Lopetin siivouksen juuri kun kakkosryhmäläisiä alettiin valmistella tarhaukseen. Ykkösryhmää ei vielä näkynyt, mutta oletin hoitajien hakevan nekin kohta sisälle. Paiskasin harjan takaisin seinän viereen ja siirryin pikaisesti satulahuoneeseen. Sieltä hain Fiian harjat ja riimusysteemin. Laskin harjat käytävälle avatakseni oven karsinaan. Fiia hymähti omituisesti tullessani sisään, ei kai ollut vielä sinut kanssani. Otin riimun paremmin käteeni ja nostin sen Fiian päähän, eikä tamma edes välittänyt operaatiosta, nosti vain hieman päätään. Jos olisin ollut kevyempi, olisin roikkunut Fiian kaulassa kiinni taivaan tuulissa, mutta ei tamma tälläistä painoa jaksanut (onneksi) nostaa. Kiinnitin riimunarun nopeasti riimuun ja karsinaan. Otin harjat karsinan oven viereen ja aloin käsitellä Fiiaa tavalliseen tapaani kumisualla. Harjailin sen pikaisesti läpi sualla. Vaihdoin käteeni pölyharjan, jolla pyyhkäisin kevyesti tamman kylkiä. Tarkistin vielä sen kaviot, jotka olivat aika puhtaat. Kasasin harjat takaisin kasaan ja vein ne takaisin satulahuoneeseen. Tulin nopeasti takaisin, ettei hoidokkini astelisi vain karsinasta ulos. Nappasin riimunarun käteeni taluttaakseni tamman käytävälle.

Talutin Fiian verkkaisesti kentälle, tamman yrittäessä tapansa mukaan sipsutella edelläni. Olin hieman hermona, koska olin kuullut DJ'n karanneen viime päivinä. Pelkäsin Fiiankin innostuvan, vaikka se olisikin sen luonteen vastaista. Kentälle saavuttuamme aloimme kiertää uraa rauhallisesti. Pidin Fiiaa suht. tiukassa otteessa, etten päästäisi sitä karkuun. Tamma ei näyttänyt kuitenkaan mitään karkaamisen merkkejä, se vain laahusti perässäni, välillä edelleni kiihdytellen. Teimme ympyröitä ja kiemuroita mielin määrin. Tympäännyin pian kävelyyn ja hoputin Fiian ravaamaan. Sillä olikin kauniit askeleet ja tasaiselta vaikuttava ravi. Teimme kiemurauraa välillä ja välillä voltteja pitkillä sivuilla. Hidastin sitten takaisin käyntiin, etten väsyttäisi sitä puolikuoliaaksi, tai ainakaan itseäni. Havahduin mietteistäni huomatessani Merthin kentän laidalla.
"Hei Wanze! Fiian ruokinta-aika ois ihan just, toisitsä sen sisälle?" Merth sanoi.
"Tuon toki, enhän mä ikään oo mistään myöhäs tai unoha mitään", naurahdin sarkastisesti ja käänsin Fiian kohti porttia. Talutin sen Merthin perässä sisälle omaan karsinaansa, missä sen ruuat olivat jo valmiina. Kiinnitin sen kuitenkin vielä hetkeksi harjatakseni sitä hieman. Hain harjat ja kävin Fiian kertaalleen läpi dandylla, että pölyharjalla ja puhdistin vielä kaviot. Tamma oli niin hermostunut ruuan läsnäolosta, että vein harjat pois ja päästin hoidokkini riimusta eroon, nauttimaan ruuastaan. Laitoin riimun + narun roikkumaan sen karsinan oveen ja poistuin paikalta.

Siirryin satulahuoneeseen jossa ei taaskaan ollut ketään. Hain Fiian suitset ja harjat, aioin nimittäin puhdistaa suitset ja tutkia harjojen kuntoa. Otin sen suitset ja kipaisin pesemään kuolaimet lämpimällä vedellä, jonka jälkeen hommasin jostain jakkaran. Hain jonkinlaisen pesusienen + pyyhkeen ja vesiämpärin, johon laitoin hieman vettä. Istuin jakkaralle ja kastoin sienen veteen. Hinkasin suitsia sienellä aika kauan, olin hakenut lisäksi saippuaakin. Hitaasti kävin suitset läpi ja viimein sain ne puhdistettua läpikotaisin. Kaadoin veden pois, palautin pesutarvikkeet paikalleen ja suitset vein telineeseen. Palasin jakkaralle istumaan rennosti. Otin Fiian harjat esille ja kävin nekin hitaasti läpi. Niiden kunto oli kohtalainen, vain kova harja oli aika kärsineen näköinen, muut olivat melko hyvässä kunnossa. Vein harjat pois ja palasin talliin. Katsoin äkkiä kelloa, joka oli vasta puoli kolme. Ehtisin tehdä vielä vaikka mitä ennen Fiian tarhausta, mutta mitä tekisin? Yritin keksiä tekemistä nojatessani satulahuoneen oven viereiseen seinään. Siirryin sitten Fiian karsinalle, kun ei ollut muutakaan tekemistä, tai sitten olin liian laiska tehdäkseni mitään. Tamma oli ilmeisesti jo syönyt ruokansa ja keskittyi nyt rentoutumiseen. Se oli makuullaan puoliunessa, enkä viitsinyt häiritä sitä, joten siirryin tallista ulos.

Ulkona oli vieläkin kauniimpi ilma kuin aamulla, lämmintä ja aurinkoista. Menin orilaitumen luo katselemaan hevosia. Kaikki laidunsivat rauhallisesti, eikä mikään niistä näyttänyt välittävän minusta pätkääkään. Nojasin aitaan varoen ja katselin orien touhuja hetken aikaa. Seurailin hevosia aikani, kunnes palasin taas takaisin talliin siivotakseni huvin vuoksi taas tallikäytävää. Viuhdoin luudan kanssa ympäriinsä välittämättä muiden oudoista katseista. Huidoin hikimärkänä luudan kanssa "tanssien" orisiivenkin puhtaaksi. Palautin luudan takaisin ja tanssahtelin Fiian karsinalle. Astuin karsinaan rauhallisesti, tietäen Fiian hieman "jännittävän" minun tuloani. Höpöttelin sille kaikenmoista ennen kuin kosketin sitä varmasti, mutta rauhallisesti. Tamma ei tällä kertaa ollut moksiskaan rapsuttelustani, joten otin riimun käteeni ja laitoin sen Fiialle. Tartuin kevyesti riimuun kurkottaakseni ottamaan riimunarun käteeni. Kiinnitin riimunarun riimuun ja työnsin karsinan ovea jalallani auki. Laitoin Fiian hetkeksi kiinni ja kipaisin hakemaan harjat, huomattuani tamman olevan aivan sotkuinen. Päivittelin sitä sotkua tuodessani harjat karsinan luo. Otin kumisuan ja pyörittelin sillä hetken, mutta huomasin sen olevan aivan turhaa ja vaihdoin harjaksi karkean, kovan harjan. Rapasin sillä tamman karvasta turpeen ja kaurat, joskin ihmettelin miten tammalla voisi olla kauranjyviä turkissaan. Vaihdoin pian pölyharjan käteeni ja sipelin sillä vielä tamman karvaa. Lopuksi otin pehmeän harjan ja viimeistelin sillä raskaan työn. Putsasin vielä pikaisesti kaviot, ettei kivet + muut roskat vahingoittaisi sen kavioita. Fiia seisoi täysin rentona, korvat lorpsahdellen paikallaan kun harjasin sitä, mutta vietyäni harjat, se seisoi taas jännittyneenä, korvat hieman luimussa. Rauhoittelin sitä ja irrotin sen. Otin riimunarun käteeni ja hoputtelin tammaa tulemaan perässäni. Kävellessämme saimme muutamia oudoksuvia katseita, mutta en ehtinyt välittää niistä. Huomasin ihmeekseni kellon olevan vasta varttia vailla neljä, mutta en viitsinyt enää palata takaisin talliin. Taluttelin Fiiaa tallipihassa ympäriinsä, välillä tehden ympyröitä, välillä kiemuraa. Kellon lähestyessä neljää kipaisin päästämään tamman laitumelle. Avasin portin ja kuljetin Fiian laitumelle. Päästin sen riimunarusta ja suljin äkkiä portin. Heilutin kättäni hyvästiksi ja palasin talliin.

Tallissa laitoin Fiian riimunarun paikalleen ja aloin siivota tamman karsinaa. Muut vasta veivät hevosiaan ulos ja olin ylpeä ollessani kerrankin ajoissa. Hain taasen talikon + kottikärryt ja siivoilin Fiian karsinaa verkkaisesti. Saatuani karsinan puhtaaksi vein rojut takaisin ja toin samalla hieman lisää kuivikkeita karsinaan. Päätin vielä ajan kuluksi siivota tamman ruoka-astiankin. Hommasin itselleni pesusienen ja vesiämpärin, johon laskin hanasta vettä. Raahasin tavarat karsinan luo ja avasin oven. Kastoin sienen veteen, siirryin karsinan puolelle ja aloin pestä ruokakippoa. Astia oli likainen, joten sain hinkata sitä aika paljon, ennen kuin lika irtosi siitä. Pesusieni oli lopuksi niin likainen, että oli pakko lopettaa, olinhan itsekin aivan täynnä tahmaisia ruuantähteitä ja vaatteeni olivat aivan märät. Palautin tavarat takaisin omille paikoilleen. Jäin oleskelemaan talliin ja juttelemaan vastaantulevien kanssa.

Pian kello oli jo kuusi ja lähdin etsimään Adea tallista. Hän tulikin vastaan orisiivessä. Me lähdimme hakemaan Fiiaa tarhasta, mutta Ade ilmoitti olevansa laiska ja jäävänsä odottamaan karsinan luo. Kipitin siis yksin laitumelle hakemaan Fiiaa. Tamma hämmästyi pikaisesta lähdöstä ja heilautti päätään mielenosoituksellisesti. Se katseli muita, jotka jäivät vielä laitumelle ja heitteli päätään. Rauhoittelin sitä lässyttämällä kaikenlaista sen korviin. Saapuessamme talliin, Ade nojasi rennosti tamman karsinan oveen, heinänkorsi suussaan. Naurahdin näylle ääneen ja kuiskasin Fiialle "Toi on aivan pöhkö tyyppi, älä välitä." ja Fiia katsoi Adea kummasti. Vein tamman karsinaan, kiinnitin sen ja hoputin Aden auttamaan. Ade näytti mallia ja minä sain tehdä perässä. Ade ei jaksanut enään kai keksiä temppuja, vaan hän näytti kuuliaisesti mistä ja miten hevosta hierotaan. Fiia rentoutui silminnähden ja olin hyvin tyytyväinen itsestäni, sain sen rentoutumaan kerrankin, tosin Aden avulla. Hieroimme tammaa yhdessä reilun vartin, kunnes Ade lähti ja neuvoi vielä miten voin itse jatkaa hieromista. Hieroin Fiiaa vielä hetken aikaa, kunnes lähdin hakemaan sen harjoja ja varusteita. Toisella käsivarrellani roikkui satula, samalla kädellä pidin suitsiakin ja vasemmassa kädessäni toin harjoja. Fiia katsoi hämmästyneenä minua ja naurahdin sille. Laskin satulan ja suitset maahan ja menin harjaamaan tammaa. Hinkkasin kumisualla kurapaakkuja irti ja pian vaihdoin pölyharjaan, jolla sipaisin viimeiset karvat irti. Minulla oli kuitenkin vielä aikaa, niin ehdin viimeistellä työtäni pehmeällä harjalla ja selvitinpä sen jouhet harjakammalla. Paitsi, että harja oli vaikea tapaus, tamman nostaessa aina päätään ylös yrittäessäni harjata sitä. Viimein kuskasin harjat pois, takaisin satulahuoneeseen. Tullessani takaisin, kaappasin tamman satulan käteeni. Raahasin sen karsinaan ja yritin heittää sitä nopeasti Fiian selkään, ettei tamma ehtisi väistää sitä, mutta ei, Fiia heilahti kauemmas minusta ja satulasta. Yritin uudelleen, jolloin tamma paiskautui minua päin ja horjahdin taaksepäin pelkästä säikähdyksestä. Toruin tammaa naurunsekaisella, muka vakavalla äänellä. Kolmannella kerralla sain sille satulan selkään ja taputtelin sitä siitä hyvästä. Siirsin satulaa hieman taaemmas ja koukkasin satulavyön, joka roikkui sen mahan alla. Laitoin vyön kiinni ja tarkistin vielä ettei satulahuopa ole rutussa. Tiputin tamman riimun sen päästä kaulalle ja ujutin kuolaimet sen suuhun. "Heitin" suitset sen päähän ja kiinnitin kaikki remmit. Fiia käyttäytyi aika rauhallisesti, joten irrotin siltä riimun + narun ja vein ne ulos karsinasta. En tiennyt kuka ratsastaisi tammalla tänään, mutta ainakin tiesin harjoituksena olevan puomit. Seisoskelin karsinan vierellä, kunnes Hanna ilmestyi paikalle. En ensin huomannut häntä, mutta hänen köhäistessä vierestäni, huomasin hänet. Pienen, lyhytsanaisen keskustelun jälkeen talutin Fiiaa kentälle Hanna perässämme.

Kentällä jätin tamman Hannan huoleksi, mutta jäin katselemaan heidän harjoituksiaan. Alkuverryttelyn jälkeen Hanna pyysi minua laittamaan kentälle puomeja. Hän neuvoi minne laitan ne, joskin ymmärtämisessä kesti minulla ajoittain aika kauan. Kun sain puomit kentälle, poistuin kentän aidan ulkopuolelle nojaamaan aitaan. Hanna osasi kyllä käsitellä Fiiaa upeasti, vaikka se oli ratsastettaessa hankala käsiteltävä. Aloin jo kuvitella aikaa, kun pääsisin tamman selkään, myötäilisin sen liikkeitä, taputtelisin kaulalle, laukkaisin villinä maastossa. Näiden unelmien toteutumisiin olisi vielä kauan aikaa, olihan tämä vasta toinen hoitokertani. Puoli kahdeksan aikana siirsin puomeja Hannan pyynnöstä. Fiia oli kyllä totellessaan erittäin komean näköinen, vauhkoontuessaan tunsin kunnioitusta sitä kohtaan. Sillä oli herkät aistit, pieninkin rasahdus sai sen ryntäilemään päättömästi, kuuntelematta selässä olevan ihmisen neuvoja ja apuja. Kymmentä vailla kahdeksan keräsin puomit pois kentältä ja katselin vielä Hannan ja Fiian loppuverryttelyt. Hannan tullessa pois selästä, tartuin tamman ohjiin ja lähdin taluttamaan sitä tallia kohden. Maastosta tuli muutamia ratsukkoja pois samaan aikaan. Hanna kiitti tallin puolella avusta ja katosi sitten.

Vein Fiian karsinaansa. Tamma oli käyttäytynyt ratsastuksen ajan erittäin hyvin, eikä ollut säikkynyt kuin pusikosta lennähtävää lintuparvea. Olin tyytyväinen siihen ja taputtelin sitä reippaasti sen hikiselle kaulalle. Otin siltä ensin satulan pois, jonka laitoin käytävälle hetkeksi. Suitset asetin samaan kasaan satulan kanssa. Suljin hieman karsinan ovea ja kiikkuutin varusteet satulahuoneeseen. Toin samalla tamman harjapussin mukanani. Avasin karsinan ovea ja nappasin riimun käteeni. Laitoin sen Fiialle ja kiinnitin riimunarun riimuun. Talutin Fiian karsinasta ulos ja kiinnitin sen molemmilta puolilta, jostain nappaamallani toisella narulla, käytävälle. Otin harjapakista kumisuan, jolla "hieroin" Fiian kaulaa ja kylkiä. Tamma näytti nauttivan siitä ja jatkoin hierontaa hetken ilman sukaa. Hieroin Aden neuvomalla tavalla tamman kaulaa. Ade pöllähtikin yhtäkkiä paikalle. "Katos, katos. Pikkulikka alkaa oppia", Ade virnisti ivallisesti ja sai minulta palkaksi illistyksen.
"Katos, katos. Pikkulikalla oliki aivot", virnistin matkien Adea. Ade poistui tallista ja pääsin jatkamaan hieromista. Pian jatkoin harjaamista pölyharjalla. Fiia seisoi uljaasti, pää kuitenkin hieman väsymyksestä riipuksissa, keskellä käytävää. Harjattuani molemmat kyljet pölyharjalla, vaihdoin dandyyn, jolla viimeistelin työni. Katsoin vielä tamman kaviot, josta se ei nähtävästi enää pitänyt ja sain kiitokseksi luimistelua ja jalan hankalaa nostamista. Kaviot putsattuani irrotin Fiian käytävältä ja vein karsinaan takaisin, irrotin siltä riimun + riimunarun. Suljin karsinan oven ja kävin viemässä sen harjapussin pois. Palatessani rapsuttelin vielä tamman turpaa ja hyvästelin sen. Astuin ulos tallista ja etsin pyöräni. Pyöräilin reippaasti kotiin, missä sain (yllätys, yllätys) torut siitä, etten ollut ennen yhdeksää kotona ja vaatteeni olivat aivan hevosenkarvassa.

Omistajan kommentti:
Terve pitkästä aikaa, Wanze!
Fiialla on varmasti ollut sinua ikävä, vaikkei sitä päällepäin kovin näyttänytkään. Tosi kiva, että poikkesit taas hoivaamassa sitä ja kiitos myös hieromisesta. Nyt, kun osaat perusasiat hevoshieronnasta, voit hieroa Fiiaa aina välillä käydessäsi. Se rupeaa varmasti luottamaan sinuun entistä paremmin sen myötä, - hieronta lähentää kummasti hierojaa ja hevosta! Kärsivällisyydellä ja rauhallisuudella hyvä tulee.
Ha ha, tuo oli niin Aden tapaista. Onneksi pistit sille kampoihin, sitä se tarvitseekin. Napakoita sanoja "pikkuhoitajalikoilta"! Hanna muuten palaa Suomeen tässä kuussa ja tulee takaisin vasta syksyllä, että pitää itsekin osallistua enemmän hevosten liikutuksiin. Onneksi aika moni ahkera hoitaja pääsee pian kakkostasolle ja auttaa omalta osaltaan hoitohevosensa liikutuksesta. Ja tietysti sinäkin sinne vielä pääset, kun ahkerasti patistat itsesi raahautumaan tallille! ;) Oli kyllä tosi pitkä ja mukava tarina, jälleen hyvin panostettu.

Tule pian taas!
23 v€



02.05.2009 - Lauantai
Pyöräilin tallipihaan lintujen laulun siivittämänä. Jätin pyörän kauemmas tallista ja lähdin kävelemään reippaasti kohti tallirakennusta. Katsahdin taivaalle, aurinko mollotti korkealla, lähes pilvettömällä taivaalla. Kokeilin taskuani ja totesin eväspussini olevan siellä. Pian ohitin tallin laitumet ja saavuin tallipihaan. Kurkistin vielä olkani yli laitumille, joissa muutama hevonen seisoskeli ja heitteli päätään villisti. Sitten astuin tallin ovelle ja nykäisin sen auki.

Käytävällä pyöri muutamia henkilöitä joita en tuntenut. Astuin peremmälle talliin ja katselin ympärilleni. Seisoskelin käytävällä hämmentyneenä. Selvittyäni alkujännityksestä, lähdin etsimään Fiian karsinaa. Löysin sen ihmeellisen pian, suhteutettuna hidasälyisyyteeni. Tamma seisoi suurinpiirtein keskellä karsinaa, katsellen minua korvat höröllään. Menin lähemmäs karsinan ovea ja seisahduin katsomaan Fiiaa. Musta olio tuijotti minua korvat hieman luimuun painuneina ja sen olemuksesta aisti selvästi jännityksen. Siirryin karsinanovelle ja ojensin varovasti käteni kaltereiden vierestä karsinan puolelle. Fiia säpsähti, mutta rauhoittui pian. Puhelin sille rauhoittavasti ja houkuttelin sitä lähemmäs. Hetken houkuteltuani Fiia rentoutui selvästi ja nosti korvat luimusta. Sen olemus oli vieläkin hieman jännittynyt, mutta se asteli silti luokseni ja kurottautui nuuhkaisemaan kättäni. Keskityin niin syvästi Fiiaan, etten huomannut taakseni tullutta Alexiinaa.
"Moi. Ootkohan sä wanze?", hiljaa paikalle hiipinyt Alexiina kysyi.
Säpsähdin ja käännyin ympäri nopeasti: "Juu olenhan mä, sä oot sit Alexiina, vai?"
"Olen. Tervetuloa vaan Fiian hoitajaks. Näytätkin jo tutustuneen uuteen hoidokkiisi näin karsinan ulkopuolelta", Alexiina sanoi pirteästi ja lähti sitten kättään heilauttaen kiiruhtamaan eteenpäin. Minä jäinkin sitten taas Fiian kanssa tutustumaan. Tamma oli jäänyt paikalleen seisomaan, eikä se näyttänyt olevan enää jännittynyt, joten uskaltauduin avaamaan karsinan oven ja astumaan Fiian vierelle. Katsoin isokokoista, kiiltäväkarvaista tammaa rauhallisesti ja rapsutin sen lapaa varovasti sormillani. Rapsuttelin sen kaulaa niin pitkän ajan, että tamma rentoutui ja sain rapsutella jo sen päätäkin, ilman, että se säpsähtelisi koko ajan.
"Niin, kyllä me vielä joskus tutustutaan", sanoin vihdoin tammalle ja irrotin käteni sen tummalta karvalta. Astuin pois sen karsinasta ja suljin oven hyvin.

Seisoskelin Fiian karsinan luona hetken ja katselin ympärilleni. Pian paikalle tupsahti Raicy. Hän katsoi minua kummastuneena.
"Kas, kas, uutta porukkaa taas", Raicy totesi naurahtaen ja jatkoi: "Nimesi on? Mä oon Raicy."
"Wanze, Fiian uudehko hoitaja", totesin pieni hymynpoikanen huulillani.
"Jassoo. Tänne tupsahtelee tätä porukkaa aika reippaasti lisää", Raicy naurahti iloisesti ja osoitti jotain ovea.
"Tuolla varusteiden putsaamisessa tarvis vähän apua, oisko aikaa tulla autteleen?" Raicy jatkoi vielä samaan hengenvetoon.
"Tietenkin on aikaa", vastasin ja lähdin seuraamaan Raicyä satulahuoneeseen. Matkalla tapasin vielä Tossahin, joka tosin kiiruhti nopeasti ohitsemme. Satulahuone oli erittäin siisti, satulat ja suitset + muut tavarat olivat siististi omissa telineissään. Raicy nosti satulatelineistä satulan ja kehoitti minua ottamaan vaikkapa Fiian satulan ja puunaamaan sitä. Otin satulan telineestä ja otin puhdistusvälineet Raicyn näyttämästä paikasta. Sitten alkoi loputtomalta tuntuva puunaaminen, tosin oli mukava päästä mukaan tallitöihin. Raicyn saadessa satulan puhtaaksi, hän kuivasi sen pyyhkeellä ja nosti takaisin telineeseen.
"Selviät yksinkin, okei? Nosta vaan se tohon sit takas, kun oot valmis", Raicy neuvoi pikaisesti ja asteli ovesta ulos. Katsoin kännykkäni kelloa ja hämmästyin, kello oli kohta kaksitoista. Muistelin hevosten tarhausaikoja, mielestäni kahdeltatoista jotkin hevoset piti viedä ulos ja siivota karsinat, se tietäsi hommia toivottavasti minullekin. Satulan puhdistin nopeasti loppuun ja kiiruhdin tallin puolelle.

Tallissa oli jo täysi tohina menossa, hevosia talutettiin ulos ja sisään. Naurahdin näylle, kaikki tohisivat edestakaisin. Näin sivusilmällä Alexiinan seisovan pesukarsinan vierellä tomerana. Luovein itseni hevos- ja ihmisjoukon läpi hänen luokseen. Kysyin häneltä hommia itselleni ja sain osakseni muutaman karsinan putsauksen. Alexiina näytti pikaisesti tavaroiden paikat ja kehoitti kysymään apua, jossen osaisi tai löytäisi jotain. Hain talikon + kottikärryt, joiden kanssa raahauduin satunnaisen, tyhjän ja putsaamattoman karsinan luo. Aloin noukkia lantakikkareita alusien seasta ja siirtää niitä kottikärryyn. Juuri, kun nostin viimeistä lantaläjää kottikärryyn, aivastin ja lantaläjä tipahti kengänkärjelleni.
"No jee", murahdin, mutta ilmeeni vaihtui hymyyn, aina sattuu ja tapahtuu, ei voi mitään. Jatkoin hommia ja sainkin yhden karsinan puhtaaksi ja kävin viemässä kottikärryllisen lantalaan. Vein samalla uudet aluset karsinaan ja levittelin niitä hieman. Siirryin seuraavaan likaiseen karsinaan ja putsasin senkin pikaisesti. Vein sinnekin uudet aluset. Lopuksi palautin kottikärryt ja talikon omalle paikalleen ja siirryin Fiian karsinalle. Fiia seisoskeli väsyneen oloisena karsinansa seinän vieressä. Tervehdin sitä ja se höristi minimaalisesti korviaan. Puhelin sille rauhoittavasti avatessani karsinan ovea hieman. Astuin sisään rauhallisesti puhellen. Tamma kääntyi hieman minuun päin ja aloin rapsutella sen lapoja ja kaulaa hellästi. Olihan siinä kaunis tamma, musta kiiltävä karva ja kokoakin löytyi kiitettävästi. Lopetin rapsuttelun vähitellen, viimein kokonaan. Ja astuin sitten ulos karsinasta. Kohta oli ruokinta-aika ja saisin seurata hevosten ruokintaa, osaisinpahan myöhemmin ruokkia sitä. Kaivoin taskustani eväspussini, jossa oli yksi leipä pahan päivän varalle. Avasin pussin ja aloin syödä leipää nojatessani Fiian karsinan oveen. Tamma seurasi karsinan perältä syömistäni, sillä oli kai nälkä.

Kun sain leipäni syötyä, alkoi tallissa taas kuhina. Oli ruokintaa ja liikutusta. Pian Meredithiksi kutsuttu nainen tuli hoidokkini karsinan luo. Hän huikkasi vielä Hannalle jotain ja katsahti minuun.
"Sä oot Wanze, Fiian uusin hoitaja vai?" Meredith kysyi varman näköisenä.
"Olen, olen. Ja sä oot Me...", änkytin hetken.
"Meredith, sano vaan Merthiksi", Merth sanoi pirteällä äänellä, hieman virnistäen.
Nyökkäsin ja seurasin Merthin jokaista liikettä rehuvaraston ja karsinan välillä. Nainen laittoi ruuat tottuneesti Fiialle.
"Näin se käy", hän huikkasi pirteästi ja kehoitti antamaan Fiialle ruokarauhan ainakin puoleksi tunniksi. Hän myös sanoi Hannan menevän Fiialla ratsastamaan seitsemältä, että laittaisin tamman sitten valmiiksi. Nyökkäilin vain reippaasti ja lähdin etsimään luutaa, jotta voisin lakaista tallin lattiaa hieman. Löysin luudan pian, joten aloin siivota lattiaa. Lakaisin tamma- ja oripuolen lattiat pikaisesti, jonka jälkeen menin satulahuoneeseen. Huoneessa ei ollut muita kuin minä. Etsin kaapeista Fiian harjat ja seinustalta sen suitset ja satulan valmiiksi. Löytäisinpähän ne ainakin myöhemmin.

Palasin hoidokkini karsinalle ja kurkistin sisään, todetakseni että se oli jo syönyt. Tamma lepuutti takajalkaansa nojatessaan hieman seinään. Kipaisin hakemaan satulahuoneesta tamman harjat, riimun ja riimunarun. Huomasin kuitenkin, ettei riimu ja riimunaru olleetkaan satulahuoneessa, vaan ne olivat koko ajan roikkuneet Fiian karsinan ovessa. Otin riimun ja avasin karsinan oven.
"Noniin, jättiläinen. Nyt mennään", sanoin reippaasti virnistäen Fiialle, vaikka tiesin, ettei se tajunnut. Silittelin hetken sen päätä ja nostin riimun sitten sen pään korkeudelle. Ensin tamma säpsähti, mutta antoi minun sitten laittaa riimun päähänsä. Nappasin vielä riimunarun riimuun kiinni ja sidoin tamman pikaisesti karsinaan. Otin käytävälle jättämäni harjat viereeni ja aloin harjailla tamman pehmeää mustaa turkkia kumisualla puhellen samalla niitä näitä. Yritin saada sitä rentoutumaan hieman puhumalla ja rapsuttelemalla. Se onnistuikin puoliksi. Vaihdoin käteeni pölyharjan, jolla sipaisin vain pikaisesti hevosen lavat ja hieman kylkiä. Fiia näytti jo aika rennolta ottaessani dandyn, jolla käsittelin koko hevosen, paitsi jalkoja, jotka puhdistin juuriharjalla. Kavioiden putsauksessa ei mennyt paljoa aikaa, Fiia nosti jalat helposti ja malttoi odottaa rauhallisesti. Kasasin harjat takaisin laatikkoon ja kipaisin viemään ne pois. Palasin karsinalle ja avasin pikasolmun, jolla tamma oli kiinni karsinassa. Työnsin karsinan ovea jalallani hieman sivuun ja tartuin Fiian riimunaruun. Tamma valpastui ja lähti astelemaan reippaasti vierelläni ulos karsinasta. Astelimme tallikäytävästä ulos lämpimään ja aurinkoiseen ulkoilmaan. Fiia yritti sipsutella edelläni, mutta palauttelin sitä takaisin omalle paikalleen pienin nykäyksin riimunarusta.

Kentälle päästyämme hellitin hieman otettani riimunarusta, kuitenkin pitäen siitä sopivan tiukasti kiinni. Rapsutin tammaa kaulalta ja lähdimme kävelemään kaviouraa pitkin. Kävelimme aikamme yhteen suuntaan, Fiian yrittäessä sipsutella edelläni. Pienin nykäyksin sain sen aina kuriin vierelleni. Aurinko helotti vieläkin kuumasti ja hiki alkoi virrata otsallani. Fiia taas näytti yhä pirteältä kuin peipponen astellessaan riimunarun päässä. Pian käänsin Fiian lävistäjälle, vaihtaaksemme suuntaa. Ensin tamma ei ymmärtänyt suunnanvaihtoa ja yritti kävellä eri suuntaan, mutta sain sen käännettyä aika helposti takaisin. Sipsuttelukin loppui hetkeksi, kunnes se taas sipsutti edelleni. Kävelimme vielä hetken toiseen suuntaan, kunnes totesin olevani niin hikinen, etten jaksanut enää. Talutin tamman kentän portista ulos kohti tallia. Avasin oven ja talutin Fiian karsinaansa lepäämään, ennen kuin veisin sen tarhaan. Sidoin sen riimunarulla karsinaan siksi aikaa kun harjaisin sen. Hain harjat pikaisesti satulahuoneesta. Käytävällä olin törmätä Merthiin, joka vain naurahti iloisesti. Fiian karsinan luona avasin oven ja aloin silitellä sitä reippaasti. Otin toisella kädellä harjakorista kaviokoukun ja tarkistin äkkiä tamman kaviot, jotka olivat yllättävän puhtaat. Harjasin jalat juuriharjalla kevyesti, että saisin lian irti. Fiia näytti hieman jännittyneeltä, joten päätin puhella sille rentouttavasti, samalla kun harjasin sitä pölyharjalla. Lopuksi käsittelin tamman mustan karvan dandylla läpikotaisin. Kasasin harjat koriin ja vein sen karsinan ulkopuolelle odottamaan. Irrotin Fiian riimunarusta, mutta jätin sille riimun tarhaamista varten. Suljin oven ja astelin viemään harjat pois. Matkalla tapasin Hannan, joka oli kuullut minun olleen tallilla lähes koko päivän.
"Ei sun tartte viiä Fiiaa enää talliin liikutuksen jälkeen, josset sä jaksa, kyllä me itekki pärjätää", Hanna vakuutteli.
"Juu, kyllähän mä alanki olla aika väsynyt, mutta mä voin laittaa sen ainaki valmiiks sulle, en mä aivan avuton oo", virnistin Hannalle. Väsymyksen tullessa puheeksi, huomasin todellakin olevani aika väsynyt. Moikkasin vielä Hannalle ja kävelin takaisin Fiian karsinan luo riimunarun kanssa. Kiinnitin sen riimunaruun valmiiksi, kohta kello oli nimittäin neljä ja saisin viedä sen tarhaan. Pitelin tammaa riimunarusta ja rapsuttelin sitä hellästi, kun Alexiina ilmoitti käytävältä, että saisimme viedä kolmosryhmän hevoset ulos. Kutsuin Fiiaa nykäisemällä kevyesti riimunarusta. Kävelimme porukalla ulos viemään hevosia. Fiia käyttäytyi erittäin hyvin matkalla, eikä se edes sipsutellut pahasti. Osa ryhmästä kääntyi orilaitumelle loppujen jatkaessa matkaa tammalaitumelle. Olin viimeisenä päästämässä Fiiaa laitumelle. Tamma käyskenteli hitaasti muiden hevosten joukkoon laitumelle, joten lähdin siivoamaan sen karsinaa.

Tallissa hain taas talikon ja kottikärryt Fiian karsinan luo. Etsin lantaläjät ja märät aluset talikolla ja kippasin ne kottikärryyn. Karsina oli hyvin likainen, joten siivoamisessa meni paljon aikaa. Hosuin talikon kanssa karsinassa kuin robotti, joka kävi ylikierroksilla. Viimein karsina oli puhdas ja sain viedä kottikärrykuorman lantalaan. Samalla hain uudet aluset karsinaan ja levitin ne. Siivosin ajankulukseni pari muutakin karsinaa läheltä. Vein myös niihin uudet aluset. Kolme karsinaa siivottuani olin aivan uupunut, joten palautin talikon + kottikärryt. Päätin mennä virkistäytymään ulos. Kävelin suoraan tammalaitumen luo tarkkailemaan niiden leikkejä. Fiia ja Moona tallustelivat yhdessä pää heinikon seassa, Helin seisoskellessä pää korkealla aidan vierustalla. Niiden touhuja oli mukava seurailla ajankuluksi. Seisoskelin aidan vierellä ties kuinka kauan, kunnes havahduin siihen, että Hanna puhui minulle. "Hei Wanze!" Hanna huudahti pirteästi.
"No moi, mitäs sä täällä?" vastasin kysymyksellä, katsellen edelleen sivusilmällä Fiian laukatessa Moonan kanssa.
"Ajattelin, että susta sais jutteluseuraa, kun tallin puolella ei oo tähän aikaan paljoa hommia", Hanna sanoi pirtsakasti.
Niin jäin juttelemaan Hannan kanssa tammalaitumen vierelle, josta me molemmat lähdimme sitten tallin puolelle. Hanna jutteli niitä näitä, kunnes huomasimme ajan kuluneen kuin siivillä ja minun pitäisi laittaa Fiia valmiiksi liikutusta varten.

Nappasin tamman riimunarun mukaani ja kiiruhdin ulkosalle hakemaan Fiiaa. Kiinniotto ei ollut vaikeaa, sillä tamma tuli helposti muutamalla kutsulla luokseni. Riimunarunkin se antoi laittaa helposti. Ihmettelin sen rauhallisuutta, kai ulkosalla riehuminen oli vienyt sen voimat, eikä se jaksanut muistaa, että olin uusi tuttavuus sille. Talutin tamman sisälle ennen muita hevosia, koska hoitamisessa saattaisi mennä tovi aikaa. Sisällä kuljetin rauhallisen tamman karsinaansa, sidoin sen kiinni ja hain sen harjat. Harjasin sen läpikotaisin, tälläkertaa aivan huolellisesti. Kaviot puhdistin erityisen tarkasti ja selvitin jopa sen harjan + hännän. Lopputuloksena oli hikinen hoitaja ja Fiian kiiltävä, musta karva. Lähdin hakemaan satulahuoneesta satulaa ja suitsia hoidokilleni, että saisin tamman valmiiksi, ennen kuin Hanna aloittaisi treenit. Löysin satulan ja suitset yhdellä etsinnällä, olinhan etsinyt ne jo aikaisemmin. Sain kannettua molemmat samaan aikaan karsinalle asti, mutta sitten suitset tippuivat kädestäni. Siirsin suitset jalallani pois kulkureitiltäni ja siirryin karsinaan sisälle. Nostin satulan korkealle, mutta Fiia nytkähti heti kauemmas minusta. "Ei leikitä nyt", vastasin sen eleisiin lähes naurahtaen, mutta yritin pysyä vihaisen oloisena. Nostin satulan takaisin korkealle ja tällä kertaa tamma ei väistänyt sitä ollenkaan. Asettelin satulahuovan sen selkään suoraksi, tipautin satulavyön alas kiinnittämistä varten. Kiinnitin satulavyön kurotellessani samalla suitsia lattialta. Putsasin niitä hieman ja irroitin Fiialta riimua samalla. Aloin työntää kuolaimia tamman suuhun. Se otti ne helposti suuhunsa, joten pääsin kiristämään suitsien remmejä. Saatuani kaikki hihnat kiinni, otin riimun pois sen kaulalta ja nostin riimuhökötyksen karsinan ulkopuolelle. Samassa Hanna tupsahti viereeni.
"Noniin, kiitti kun laitoit tämän valmiiks. Voit sä jo lähtee, me voidaan talliporukan kanssa hoidella tämä ite", Hanna vakuutteli ja jäin juttelemaan hänen kanssaan hetkeksi. Sitten Hanna ja Fiia lähtivät ulos tallista, minä heidän perässään. Hyvästelin molemmat, erityisesti Fiian ja lähdin kohti pyörääni, jolla pyöräilin kotiin.

Omistajan kommentti:
Vau, Wanze!
Todella pitkä ja huolellinen tarina, jota oli mielenkiintoista ja mukavaa lukea. (Iso plussa siitä, että sait Raicyn kuulostamaan pelottavasti juuri Raicyltä! Totiselta ja asialliselta orjapiiskurilta.. ;D) Anteeksi omasta puolestani, että vastailu hieman kesti, mutta oli paha koeviikko ja ajattelin jättää tarinan lukemisen ja vastailun siihen, että olisi oikeasti aikaa keskittyä kunnolla. Oli ilo huomata, että olit perehtynyt tarkasti tallitietoihin! Se on aina hieno juttu.

Fiia on yleisesti tosi jännittäjä ja stressaaja lähes kaikesta, joten jos se vain hyväksyy sinut ja näin niin voit varovasti kokeilla sen hieromista. Tyttö tykkää hieromisesta tosi paljon ja se myös rentouttaa, nostaa luottamusta ja vahvistaa ystävyyssuhteita. Jos et ole ennen hieronut, voit pyytää apua ja esimerkkiä Adelta (mikäli sattuu silloin olemaan tallissa). Hän osaa hevoshieronnan perusteet. Älä pelästy, jos tämä keksii jotain typerää päänmenoksesi - se on ihan liian tyypillistä Adelle, joka tykkää kiusata hoitajia (varsinkin uusia). Mutta joka tapauksessa, Fiia varmaan nauttisi sellaisesta hoidosta. Ihan selän ja kaulalihasten pyörittelykin riittää ensialkuun ja myöhemmin voi sitten kokeilla vähän enemmän ja vaikka jalkojenkin venytyksiä..

Ansaitset tästä panostetusta tarinasta kyllä ehdottomasti 30 v€. Voit käyttää sen vaikka heti MV:ssä (ja ilmoitella sitten ostoksesta niin lisäilen kaappiisi) tai sitten säästellä myöhempää isompaa ostosta ajatellen. Tule pian taas moikkaamaan Fiiaa :)!





Virtuaalihevonen / A SIM-game horse